13. Biomit - Päiväntasaajalta navoille

Biomi on suurekosysteemi, tietyn ilmaston ekosysteemien muodostama kokonaisuus, esim. havumetsä. 

Jäätikkö on jään peitossa ympäri vuoden olevaa aluetta. Jäätikköä esiintyy etelä- ja pohjoisnavoilla. Jäätiköillä ei ole paljoa mitään kasvustoa, koska maa on jään peitossa. 

Tundra esiintyy kylmällä vyöhykkeellä ja siellä maaperä on ikiroudassa. Kasvillisuus on lähinnä varpukasveja, sammalia ja jäkäliä. Suot ovat yleisiä, koska sulamisvedet eivät imeydy maahan ikiroudan takia.

Havumetsää eli taigaa esiintyy Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Euroopassa ja Siperiassa, koska havupuut ovat sopeutuneet hyvin kylmiin talviin. Lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia ja etelärannikkoa, myös Suomi kuuluu havumetsävyöhykkeeseen. Suot ovat yleisiä myös havumetsävyöhykkeellä runsaitten sateitten vuoksi.

Arot ovat puuttomia ruohostoalueita mantereiden keskiosissa lauhkealla vyöhykkeellä. Arojen maannos on ravinteikasta. Kesät ovat kuumia ja talvet viileitä.

Lehtimetsässä on otolliset kasvuolosuhteet vehreille kasvelle. Siellä on lämpimät kesät, mutta viileät talvet, jolloin kasvit pudottavat lehtensä ja kasvattavat ne taas takaisin seuraavana keväänä. Sademäärät ovat tasaisia ympäri vuoden.

 

Vuoristokasvillisuutta esiintyy, kun korkeammalle noustessa lämpötila laskee noin puoli astetta jokaista 100 metriä kohden. Tästä johtuu kasvillisuusvyöhykkeen nopea vaihtuminen karumpaan.

Savannit sijaitsevat trooppisilla alueilla, trooppisten sademetsien ympärillä. Savanneilla on kerran vuodessa kuivakausi ja kerran vuodessa sadekausi. Mitä kauempana savanni sijaitsee päiväntasaajaalta sitä kuivempaa siellä on. 

Aavikot ovat karuja alueita, joiden sademäärä vuodessa on alle 250 mm. Aavikot voivat olla trooppisia (aina yli +18 astetta), subtrooppisia (aina yli +10) tai kylmyysaavikoita. Kuivat kaudet kestävät vähintään 7-8 kk ja sateet ovat epäsäännöllisiä. Kasvillisuus on todella niukkaa.

Välimeren kasvillisuus eli nahkealehtinen kasvillisuus esiintyy talvisateiden alueella, mantereiden länsireunoilla. Kuumat, kuivat kesät ja viileät, sateiset talvet johtuvat välimerenilmastosta ja Auringon zeniittiaseman siirtymisestä. Sateen ja kuivuuden vaihtelu luo kasveille karun ympäristön kasvaa. Siksi ne ovat sopeutunut välimerenilmastoon muodostamalla nahkean pinnan lehdilleen.

Trooppinen sademetsä on ainavihantaa lehtimetsää. Sademetsissä on runsaasti erilaisia kasvi- ja eläinlajeja. Siellä onkin arvioitu olevan yli puolet maapallomme eliölajeista. Trooppiset sademetsät sijaitsevat päiväntasaajan alueella.

Irlanti sijaitsee vehreän lehtimetsän alueella. Irlannissa ei kuitenkaan ole hirveästi tiheitä metsiä, vaan enimmäkseen kauniita ruoho niittyjä.

12. Maanpinta - Biosfäärin pohja

Maaperä on kallioperän päällä oleva irtomaakerros. Maaperä koostuu maalajeista, jotka jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin niiden syntytavan perusteella.

Kivennäismaalajeihin kuuluu hiesu, hieta, hiekka, siltti, savi, sora, rapautumissora eli moro ja moreeni. 

Eloperäisiin maalajeihin kuuluu kalkkilieju, kuorisora, kemialliset sedimentit, multa, turve, piimaa ja lieju.

Maannos on maaperän yläosaan kehittynyt kerroksellinen rakenne. Maannos tyyppejä ovat: tundramaannos, podsoli, ruskomaa, mustamulta, savannimaannokset, terrarossa, latsoli, aavikkomaannos ja tulvamaannos. Kaikilla maannoksilla on omat kasvillisuusvyöhykkeensä ja ominaisuutensa.

Tundramaannos on kuivaa maata, johon on muodostunut turvetta, koska hajoaminen on hidasta. Ikiroutaa. Kasvillisuusvyöhyke nimen mukaisesti tundra.



Podsoli on happaman ympäristön maannos, jossa on erotettavissa karike- , humus-, huuhtoutumis- ja rikastumiskerros. Podsoli sisältää paljon rautaa ja alumiinioksideja. Kasvillisuusvyöhyke havumetsä.



Ruskomaa on ravinnepitoista maannosta, jossa eloperäinen aines hajoaa nopeasti. Kasvillisuusvyöhyke lehtimetsä.



Mustamulta on myöskin ravinteikas maannos. Siinä humus on sekoittunut alla olevaan kivennäismaahan. Ravinteet nousevat runsaan haihtumisen vuoksi pintaan helposti saataville. Kasvillisuusvyöhyke lauhkeat arot.



Savannimaannokset ovat rautapitoisia ja niukkaravinteisia maannoksia. Maannosten luonne vaihtelee eri alueilla. Kasvillisuusvyöhyke maannoksen nimen mukaisesti savanni.



Terrarossa on melko ravinteikas maannos, jota esiintyy kalkkialueilla. Punertava väri maannokseen tulee sen sisältämistä rautaoksideista. Kasvillisuusvyöhyke Välimeren kasvillisuus eli nahkealehtinen kasvillisuus.



Latsoli on niukkaravinteinen maannos, jossa on runsaasti rauta- ja alumiinisilikaatteja. Kasvillisuusvyöhykkeitä savannit ja sademetsät.



Aavikkomaannos on kivennäispitoinen maannos, jossa on vähän humusta. Runsaan haihtumisen vuoksi suolat saattavat nousta pintaan, jolloin alueelle syntyy niin kutsuttu suolamaa. Kasvillisuusvyöhyke aavikko.



Tulvamaannos syntyy, kun tulviva joki kerrostaa lietettä tulva-alueelle joen ympäristöön. Runsas ravinteinen maannos. Esiintyy kasvillisuusalueesta riippumatta jokien tulvatasangoilla.



Irlanti kuuluu lehtimetsävyöhykkeeseen, eli siellä maannoksena on musta multa. Hyvän ravinteikkuuspitoisuutensa vuoksi musta multa on mahdollistanut Irlannille vehreät maisemat.

11. Ilmasto - Aina muutoksessa

Nykyiset elinolosuhteet Maassa perustuvat kasvihuoneilmiöön, joka syntyi noin 4 miljardia vuotta sitten. Kasvuhuoneilmiön syntyessä suurin osa maapallon hiilivarannoista oli vielä kaasuna, hiilidioksidina ilmassa. Osa hiilestä sitoutui fotosynteesissä kasvillisuuteen ja kerrostui hiilikerroksiksi kivihiilikaudella. Ilmakehässä olevat luontaiset kasvihuonekaasut, eli metaani, vesihöyry ja hiilidioksidi, nostavat maapallon keskilämpötilaa 33 astetta. Näistä kasvihuonekaasuista merkittävin on vesihöyry. Ilman luontaista kasvihuoneilmiötä keskilämpötila maapallolla olisi -18 astetta. Viimeisen 150 vuoden aikana iso osa hiili- ja öljyvarastoista on käytetty ja hiili on vapautunut ilmakehään hiilidioksidina. Tällöin kasvihuoneilmiö on voimistunut ja nostanut maapallon lämpötilaa entisestään.

Maapallolla on ollut monia, satojen miljoonien vuosien pituisia, lämpöjaksoja. Tuolloin lämpötila on ollut 5-10 astetta nykyistä korkeampi, eikä jäätä tai lunta ole esiintynty juurikaan. Maapallolla on ollut myös viisi jääkausiaikaa, jolloin osa maapallosta on peittynyt suurien jäätiköiden alle. Jääkausiaikojen pituus vaihtelee kymmenistä miljoonista vuosista sataan miljoonaan vuoteen ja niiden keskellä on lyhyitä lämpimämpiä jaksoja jolloin jää ehtii sulaa jonkin verran. Tällä hetkellä elämme holoseenikautta eli lämmintä vaihetta 2,58 miljoonaa vuotta sitten alkaneen jääkauden keskellä. Suurella todennäköisyydellä jäätiköt alkaavat laajentua suuremmalle alalle noin 5000-10000 vuoden päästä, ellei ihmisen kiihdyttämä ilmaston lämpeneminen estä sitä.



Maapallon kiertoradassa tapahtuu säännöllisiä ilmastoon vaikuttavia muutoksia, joita kutsutaan Milankovitchin sykleiksi. Maapallon kiertorata Auringon ympäri on soikea ja siinä tapahtuu muutoksia soikeasta pyöreämpään 98 000 vuoden välillä. Maapallon kallistuskulma vaihtelee puolestaan 41 000 vuoden välein 20 ja 25 asteen välillä. Tämän lisäksi akseli kiertyy vaappuvan hyrrän tavoin. Sen seurauksena Maa on 23 000 vuoden syklissään kiertoradallaan lähimpänä aurinkoa aina eri vuodenaikoina.


Myös erilaiset katastrofit voivat muuttaa ilmastoa. Yksi suurimpia muutoksia oli ilmaston radikaali viileneminen 65 miljoonaa vuotta sitten, joka todennäköisesti sai alkunsa ison asteroidin törmättyä Maahan. Huomattava osa eläimistöstä kuoli välittömästi ja törmäyksen nostattamat valtavat pölypilvet viilensivät ja pimensivät maapalloa vielä pitkään törmäyksen jälkeen.

Voimakkaat tulivuorenpurkauksetkin voivat viilentää ilmastoa, kun ilmakehään päätyy runsaasti vulkaanista tuhkaa ja aerosoleja. Tätä ilmiötä kutsutaan ydintalveksi, mikä viittaa maailmanlaajuisen ydinsodan seurauksena syntyvään suureen pölypilveen ja sen viilentävään vaikutukseen, kun Auringon lämpö ei pääse pölypilven läpi maahan.



Ihminen on voimistanut ilmastonmuutosta teoillaan viimeisen 150 aikana paljon. Erilaisilla ilmastomalleilla asiantuntijat ovat ennustaneet, että vielä tällä vuosisadalla maapallon keskilämpötila nousee 1-6 astetta nykyisestä. Yli kahden asteen lämpenemistä pidetään ekologisesti ja sosiaalisesti kriittisenä rajana ja sen takia tavoitteena on rajoittaa lämpeneminen alle kahteen asteeseen suojelemalla ympäristöä ja vähentämällä päästöjä. 

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa etenkin sademääriin. Tällöin suuressa osassa maapalloa sademäärät lisääntyisivät, mutta subtrooppisilla alueilla taas vähenisivät. Arvioiden mukaan valtamerten pinta nousisi 18-59 cm vuosisadan loppuun mennessä. Pinnan nousu selittyy suurimmaksi osaksi veden lämpölaajenemisella ja jäätiköiden sulamisella. Ilmaston muutoksen ennustetaan lisäävän myös sään ääriolosuhteita, kuten voimakkaita myrskyjä ja muita luonnon katastrofeja.



Jos ihmisen toiminta jatkaa ilmastonmuutoksen kiihdyttämmistä entistä vauhtia, tai jopa nopeammin, Irlannin suurimmaksi ongelmaksi voi koitua rannikko tulvat sekä jokien tulviminen. Ne haittaavat viljelyä, sekä ihmisten asuinoloja.

10. Ilmastot - tropiikista jäätikölle

Ilmastolla tarkoitetaan jonkin alueen säätilojen pitkäaikaista keskiarvoa. Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat alueen sijainti, leveyspiiri, merivirrat ja korkeus merenpinnasta.

Ilmastovyöhykkeet jaetaan lämpötilan ja sademäärään perusteella viiteen pää-ilmastotyyppiin; trooppiset ilmastot (johon kuuluu sademetsäilmastot, savanni-ilmastot ja monsuuni-ilmastot), kuivat ilmastot (aroilmasto ja aavikkoilmasto), lauhkeat ilmastot (kostea subtrooppinen, kostean lauhkea ja välimerenilmasto), viileät ilmastot ( kostea mantereinen ja subarktinen), jääilmastot (tundra ja jäätikkö) ja vuoristoilmasto.




Trooppinen ilmasto sijoittuu päiväntasaajan alueelle ja siellä keskilämpötila ylittää joka kuukausi +18 astetta. Trooppisessa ilmastossa ei havaita eri vuodenaikoja vaan säätila pystyy melko samana koko vuoden. Ilmasto siellä on todella kosteaa ja sademäärä on suuri.

Kuivat ilmastot sijoittuvat taas kääntöpiirien molemmin puolin. Laskevat ilmavirtaukset ovat alueella yleisiä ja tästä syystä siellä oleva ilma on kuivaa ja säätiloissa ei ole merkittäviä muutoksia. Aavikot kuuluvat kyseiseen alueeseen ja siellä vallitsevan, todella kuivan ilmaston vuoksi kasvillisuutta ei juurikaan ole havaittavissa.

Lauhkea ilmasto sijoittuu kääntöpiirien ja napapiirien välille, erityisesti Välimeren alueelle. Lauhkeassa ilmastossa kesät ovat kuumia ja talvet aika leutoja. Kyseinen alue on hyvin mieluisa esimerkiksi Suomesta matkustavien turistien lomakohteeksi sen lämpimän, muttei tukalan kuuman ja kostean ilmaston vuoksi. Lauhkean ilmaston alueella vuodenajan vaihtelut ovat havaittavissa, vaikka talvet eivät olekaan kylmiä.

Viileässä ilmastossa yleistä ovat kylmät talvet ja lauhkeat kesät. Sateita tulee ympärivuoden aika tasaisesti, talvella lumena ja kesällä vetenä. Viileässä ilmastossa on selkeästi havaittavissa neljä vuodenaikaa kevät, kesä, syksy ja talvi. Viileän ilmaston alueella havumetsät ovat tyypillistä kasvustoa.

Jääilmasto on nimensä mukaan sijoittuva jäisille alueille napojen ympärille. Jääilmastossa vallitsee ainainen jään peitto ja siellä kasvillisuus on tundraa ja hyvin karua. Vuodenajan vaihteluita ei ole havaittavissa, sillä ympäri vuoden on kylmää.

Vuoristoilmasto sijoittuu myöskin nimensä mukaan eli vuoristo seuduille. Vuoristo ilma on usein viileämpää kuin ympärillä oleva ilma, koska se on korkeammalla meren pinnasta. Vuoristoilmaston alueella kasvillisuus on niukkaa vuoristtokasvillisuutta.

Irlanti kuuluu lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Siellä kesät ovat lämpimiä ja talvet leutoja. Vaikka talvet eivät olekkaan kylmiä, lumisateita esiintyy talvisin.

9. Sää - odotettavissa huomisiltaan

Kun hepoasteilta tuleva lämmin ilma kohtaa napa-alueelta saapuvan kylmän ilman, ilmamassojen rajakohtaan syntyy kieleke, jossa lämmin ilma kohoaa kylmän päälle, jolloin kielekkeelle syntyy matalapaine. Länsi- ja lounaistuulet kuljettavat matalapainetta (30-60 km/h) itään ja koilliseen. Tätä ilmiötä kutsutaan sykloniksi. 



Syklonit määräävät osittain alueen sään. Saderintamia syntyy lämpimän ja kylmän ilman törmäyskohtiin. Tätä törmäyskohtaa kutsutaan okluusiorintamaksi. Tuulet puhaltavat syklonia kuljettaen.

Meteorologit laativat sääennusteen säähaivaintojen ja sääennustusmallien perusteella. Sääennusteella kuvataan arvioitua tulevaa ilmakehän tilaa. Onko luvassa esimerkiksi poutaa vai sateita ja kuinka lämmintä tietyillä alueilla tulee lähipäivinä keskimäärin olemaan. 

http://www.foreca.fi/Eire/Dublin/tenday Edellä olevasta linkistä näät Irlannin pääkaupungin Dublinin sääennusteen seuraaville kymmenelle vuorokaudelle.

8. Sateet - luvassa pilvistyvää

Sade syntyy pilvissä, jossa kosteus tiivistyy vesipisaroiksi. Veden määrää ilmassa voidaan mitata joko suhteellisesti tai absoluuttisesti. Sade voi laskeutua maahan joko nestemöisenä vetenä tai kiinteänä lumena. Sademäärä vaihtelee paikasta ja ajankohdasta riippuen.

Sadetyypit jaetaa kolmeen ryhmään niiden syntytavan mukaan. Konvekstiosateet ovat lämpimillä alueilla tapahtuvia rajuja ja lyhytaikaisia sateita. jotka syntyvät, kun aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa ja sen yläpuolella olevaa ilmaa. Kosteus tiivistyy kumpu- ja ukkospilviksi kun lämmennyt ilma kohoaa nopeasti ylöspäin.

Orografiset sateet ovat vuoristoissa tapahtuvia sateita. Ne syntyvät kostean meri-ilman kohotessa vuoren- tai rannikon rinnettä. 

Rintamasateet ovat polaaririntamassa sykloneiden yhteydessä esiintyviä sateita. Lämpimässä rintamassa tapahtuvat sateet ovat heikompia kuin kylmässä.



Irlannissa sataa paljon ja usein. Yleensä pilvet kerääntyvät taivaalle hyvin nopeasti, satavat alas ja taas koko loppu päivän voi pasitaa aurinko. Sateet Irlannissa eivät ole riippuvaisia vuodenajoista, vaan siellä sataa tasaisesti joka kuukausi.

7. Meret - lämmittävät ja viilentävät

Maapallon pinta-alasta yli 70% on merten peittämää aluetta. Meret jaetaan suuriin valtameriin ja pienempiin sivumeriin. 

Meret ovat liikkeessä koko ajan. Meriveden liikkeitä ovat aallot, merivirrat, kumpuaminen ja vuorovedet. 

Merivirrat ovat pysyviä, pinnansuuntaisia virtauksia, jotka syntyvät pääasiassa planeetaaristen tuulten vaikutuksesta. Ne jaetaan kylmiin ja lämpimiin virtoihin, niiden kuljettaman vesimassan lämpötilan mukaan. Merivirtojen leveys voi olla satoja kilometrejä, ja ne ulottuvat usein n. 100-200 metrin syvyyteen. 

Kylmät merivirrat liikkuvat navoilta kohti päiväntasaajaa ja tuoden kylmää ja kuivaa ilmaa. Kun taas lämpimät merivirrat liikkuvat päiväntasaajalta kohti napoja vieden lämmintä ja kosteaa ilmaa mukanaan.

Golf-virta on Irlannin kannalta varsin tärkeä lämmin merivirta. Se tuo Irlantiin lämmintä ilmaa ja lämmittää sen ilmastoa noin 13 astetta. Ilman Golf-virran tuomaa lämpöä Irlannissa, Iso-Britanniassa ja Euroopassa keskilämpötila olisi paljon alhaisempi

6. Vesikehä - kiertää ja kuljettaa

Vesikehäon toiselta nimeltään hydrosfääri. Se koostuu merien, mantereiden ja ilmakehän vesistä. Tämän päiväisen ilmakehän sekä kehittyminen kesti miljoonia vuosia.



Suurin osa maapallon vesistä on merissä. Merivesi on suolaista ja tämän vuoksi ei kelpaa esimerkiksi juomavedeksi ilman tislausta. Makean veden osuus maapallon vesistä on vain noin 3%. Suurin osa makeasta vedestä on jäänä Etelä -ja Pohjois-Mantereella.  Muutoin sitä esiintyy pintavesinä joissa ja järvissä sekä pohjavetenä maan alla. Ilmakehän vesivarasto on pieni, mutta kaikki maapallon vedet kulkeutuvat sen läpi jossain vaiheessa.

Maapallolla vedenpinta nousee ja laskee säännöllisesti. Näitä ilmiöitä kutsutaan nousuvedeksi eli vuoksi ja lasku vedeksi eli luode. Vuorovesi-ilmiö aiheutuu Kuun ja Auringon vetovoimasta sekä maan pyörimisestä akselinsa ympäri.



Irlantia ympäröi Atlantin valtameri sen länsi puolelta. Maan alapuolella sijaitsee Kelttimeri. Irlannin ja Iso-Britannian väliin jää Irlanninmeri. Nämä meret vaikuttavat muun muassa Irlannin ilmastoon ja Irlannin ilmasto onkin merellinen.

Irlannissa on myös jokia ja järviä. Shannon on Irlannin pisin joki. Se on ollut tärkeä kulkureitti kautta aikojen. Nykyään joessa on myös yksi vesivoimala.