Nykyiset elinolosuhteet Maassa perustuvat kasvihuoneilmiöön, joka syntyi noin 4 miljardia vuotta sitten. Kasvuhuoneilmiön syntyessä suurin osa maapallon hiilivarannoista oli vielä kaasuna, hiilidioksidina ilmassa. Osa hiilestä sitoutui fotosynteesissä kasvillisuuteen ja kerrostui hiilikerroksiksi kivihiilikaudella. Ilmakehässä olevat luontaiset kasvihuonekaasut, eli metaani, vesihöyry ja hiilidioksidi, nostavat maapallon keskilämpötilaa 33 astetta. Näistä kasvihuonekaasuista merkittävin on vesihöyry. Ilman luontaista kasvihuoneilmiötä keskilämpötila maapallolla olisi -18 astetta. Viimeisen 150 vuoden aikana iso osa hiili- ja öljyvarastoista on käytetty ja hiili on vapautunut ilmakehään hiilidioksidina. Tällöin kasvihuoneilmiö on voimistunut ja nostanut maapallon lämpötilaa entisestään.
Maapallolla on ollut monia, satojen miljoonien vuosien pituisia, lämpöjaksoja. Tuolloin lämpötila on ollut 5-10 astetta nykyistä korkeampi, eikä jäätä tai lunta ole esiintynty juurikaan. Maapallolla on ollut myös viisi jääkausiaikaa, jolloin osa maapallosta on peittynyt suurien jäätiköiden alle. Jääkausiaikojen pituus vaihtelee kymmenistä miljoonista vuosista sataan miljoonaan vuoteen ja niiden keskellä on lyhyitä lämpimämpiä jaksoja jolloin jää ehtii sulaa jonkin verran. Tällä hetkellä elämme holoseenikautta eli lämmintä vaihetta 2,58 miljoonaa vuotta sitten alkaneen jääkauden keskellä. Suurella todennäköisyydellä jäätiköt alkaavat laajentua suuremmalle alalle noin 5000-10000 vuoden päästä, ellei ihmisen kiihdyttämä ilmaston lämpeneminen estä sitä.
Maapallon kiertoradassa tapahtuu säännöllisiä ilmastoon vaikuttavia muutoksia, joita kutsutaan Milankovitchin sykleiksi. Maapallon kiertorata Auringon ympäri on soikea ja siinä tapahtuu muutoksia soikeasta pyöreämpään 98 000 vuoden välillä. Maapallon kallistuskulma vaihtelee puolestaan 41 000 vuoden välein 20 ja 25 asteen välillä. Tämän lisäksi akseli kiertyy vaappuvan hyrrän tavoin. Sen seurauksena Maa on 23 000 vuoden syklissään kiertoradallaan lähimpänä aurinkoa aina eri vuodenaikoina.
Myös erilaiset katastrofit voivat muuttaa ilmastoa. Yksi suurimpia muutoksia oli ilmaston radikaali viileneminen 65 miljoonaa vuotta sitten, joka todennäköisesti sai alkunsa ison asteroidin törmättyä Maahan. Huomattava osa eläimistöstä kuoli välittömästi ja törmäyksen nostattamat valtavat pölypilvet viilensivät ja pimensivät maapalloa vielä pitkään törmäyksen jälkeen.
Voimakkaat tulivuorenpurkauksetkin voivat viilentää ilmastoa, kun ilmakehään päätyy runsaasti vulkaanista tuhkaa ja aerosoleja. Tätä ilmiötä kutsutaan ydintalveksi, mikä viittaa maailmanlaajuisen ydinsodan seurauksena syntyvään suureen pölypilveen ja sen viilentävään vaikutukseen, kun Auringon lämpö ei pääse pölypilven läpi maahan.
Ihminen on voimistanut ilmastonmuutosta teoillaan viimeisen 150 aikana paljon. Erilaisilla ilmastomalleilla asiantuntijat ovat ennustaneet, että vielä tällä vuosisadalla maapallon keskilämpötila nousee 1-6 astetta nykyisestä. Yli kahden asteen lämpenemistä pidetään ekologisesti ja sosiaalisesti kriittisenä rajana ja sen takia tavoitteena on rajoittaa lämpeneminen alle kahteen asteeseen suojelemalla ympäristöä ja vähentämällä päästöjä.
Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa etenkin sademääriin. Tällöin suuressa osassa maapalloa sademäärät lisääntyisivät, mutta subtrooppisilla alueilla taas vähenisivät. Arvioiden mukaan valtamerten pinta nousisi 18-59 cm vuosisadan loppuun mennessä. Pinnan nousu selittyy suurimmaksi osaksi veden lämpölaajenemisella ja jäätiköiden sulamisella. Ilmaston muutoksen ennustetaan lisäävän myös sään ääriolosuhteita, kuten voimakkaita myrskyjä ja muita luonnon katastrofeja.
Jos ihmisen toiminta jatkaa ilmastonmuutoksen kiihdyttämmistä entistä vauhtia, tai jopa nopeammin, Irlannin suurimmaksi ongelmaksi voi koitua rannikko tulvat sekä jokien tulviminen. Ne haittaavat viljelyä, sekä ihmisten asuinoloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti